Ohjeita valintakokeeseen
-Kirjoittanut Venla Sihvonen vuonna 2005. Päivittänyt vuonna 2018 Julia Viertola
Maantiedettä lukemaan pyrkivät ovat kyselleet minulta, kuinka valintakokeisiin kannattaa valmistautua. En luonnollisestikaan pysty laatimaan kaikenkattavaa ohjekokonaisuutta, jonka avulla jokainen voisi selvitä valintakokeesta läpi loistavasti, mutta voin yrittää koota yhteen joitakin mielestäni tärkeitä asioita.
Näiden ohjeiden lisäksi kannattaa ehdottomasti tutustua ainakin asiantuntijoiden laatimiin esseen kirjoitusohjeisiin sekä tieteellisen tekstin kirjoittajille tarkoitettuihin ohjeisiin.
1. Ota selvää siitä, mitä on tiede ja tieteellinen ajattelu. Mikä on yliopiston rooli yhteiskunnassa? Miksi sinä haluat pyrkiä juuri yliopistoon?
Yliopiston laissa määritelty tarkoitus on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa nuorisoa palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Yliopisto on paikka, jonne tullaan opiskelemaan (eli tutkimaan) aktiivisesti osana tiedeyhteisöä. Se ei siis ole koulumainen opetuslaitos, jonka päämääränä olisi valmentaa ihmisiä suorittamaan juuri tiettyjä tehtäviä. Yliopistossa pyritään kouluttamaan ihmisistä kriittisiä, ymmärrystä ja tietoa arvostavia, itsenäisiä ajattelijoita, jotka voivat myöhemmin sijoittua työelämässä hyvin erilaisiin tehtäviin.
Lukiossa tieto on muuttumatonta ja se löytyy painettuna oppikirjoista. Yliopistossa tiede on sen sijaan muuttuvaa – tietoa tulee koko ajan lisää ja vanhat tiedot voivat muuttua vääriksi uusien tutkimusten myötä. Lukiosta poiketen opiskelun tavoitteena on luoda itse uutta tietoa tutkimalla. Yliopisto tieteellisen tiedon ja tutkimuksen paikkana asettaa omat vaatimuksensa tavalle, jolla valintakokeeseen on valmistauduttava. Ei riitä, että osaa toistaa kirjojen asiat ulkoa, eikä tämä ole tavoiteltavaakaan.
Yliopiston näkökulmasta tärkeintä sinussa on potentiaalisi oppia tieteellisen työn tekoa ja tulla tulevaisuudessa luovaksi tiedeyhteisön jäseneksi – ei se, että kykenet muistamaan sivun 35 alareunan kuvatekstin. Valintakoevaiheessa sinun ei tietenkään oleteta vielä olevan valmis tieteelliseen asioiden hahmottamiseen ja tutkimuksen tekoon, mutta sinun on osoitettava kykyä oppia tämä. Käytännössä tämä juhlavan kuuloinen litania tarkoittaa yksinkertaisesi sitä, että sinun on valintakokeessa pystyttävä näyttämään, että osaat jäsentää ja soveltaa hankkimaasi tietoa.
Ymmärtämiseen ja luovaan soveltamiseen pyrkiminen on kaikkein tärkein (ja myös vaikein) asia, kun valmistaudut valintakokeeseen. Aseta siis lukiessasi pääpaino ymmärtämiselle. Kannattaa myös miettiä, mitä tiede ja tieteellinen ajattelu itse asiassa tarkoittavat. Valintakokeissa vastaustekniikkaa ei kannata vähätellä, sillä juuri tekstin sujuvuus ja kyky yhdistellä ja soveltaa tietoa on valintakokeen tarkastajille tärkeää. Lukiossa koevastaukseen riittää ”oikeiden asioiden luetteleminen”. Yliopistossa sinun täytyy osoittaa, että kykenet itsenäiseen pohdintaan ja tiedon soveltamiseen, etkä luettele ulkoa opeteltuja lauseita lukion kirjoista.
2. Maantieteellinen näkökulma
Jokaisella tieteenalalla on oma näkökulmansa ympäröivään todellisuuteen sekä omat terminsä, joiden kautta maailmaa hahmotetaan. Pyri selvittämään itsellesi, mitä maantiede on. Mikä erottaa maantieteen geologiasta tai sosiologiasta?
Maantieteelle on monia määritelmiä, sillä ala on valtavan laaja. Esimerkiksi “puhdas” luonnonmaantiede eroaa melkoisesti kaupunkimaantieteestä. Tässä muutamia määritelmiä: Maantiede tutkii ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta. Maantiede tutkii maapalloa ihmisen asuinympäristönä. Maantiede on tilan tiede, aivan kuten historia on ajan tiede.
Maantieteessä olleellista on alueellinen lähestymistapa. Kun sosiologi voisi olla kiinnostunut kaupungin sosiaalisten ongelmien laadusta ja niiden yhteiskunnallisista syistä, kysyy maantieteilijä, miten nuo ongelmat ovat alueellisesti jakaantuneet. Kysy itseltäsi: missä ja miksi juuri siellä? Toki useissa tutkimuksissa tarvitaan kykyä hahmottaa kysymyksiä monista eri näkökulmista, mutta oman tieteenalan peruslähtökohtien tunteminen on silti tärkeää.
Eri tieteenaloilla painotetaan valintakokeissa erilaisia asioita. Valintakokeessa kannattaa koko ajan pitää mielessä, että vastailee nyt nimenomaan maantieteellisiin kysymyksiin. Kaikista eri näkökulmista tehdyt havainnot ovat tietysti arvokkaita, ja ne kannattaa kirjoittaa esseisiin, mutta peruslähtökohtana on silti oltava maantieteellinen lähestymistapa. Mieti aina ainakin alueiden välisiä eroja ja niiden syitä eli syy-seuraus suhdetta.
Maantieteeseen liittyy vahvasti myös kyky hahmottaa kokonaisuuksia. Tämä on tärkeää, kun luet maantieteellisiä kirjoja. Pyri hahmottamaan mielessäsi, kuinka asiat liittyvät toisiinsa ja kuinka erilaiset järjestelmät toimivat. Maantieteilijän on esimerkiksi ymmärrettävä, kuinka luonnonympäristö vaikuttaa siellä eläviin ihmisiin. Vaikkapa Suomen maatalouden rakennetta pohtiessa voi havaita, että ilmasto ja maaperä ovat olleet tärkeitä tekijöitä sen muodostumisessa. Ei liene sattumaa, ettei Suomi ole banaaninviejämaa?
Suurten järjestelmien ymmärtämiseen liittyy kiinteästi prosessien ymmärtäminen, eli aikanäkökulman huomioiminen. Esimerkiksi vuorten poimutusta ja kulumista peneplaaniksi ei voi hahmottaa irrallisina hetkinä, vaan on ymmärrettävä ajassa tapahtuva muutosprosessi.
Lue muitakin, kuin sitä kirjasarjaa, jota olet lukiossa käyttänyt. Suosittelen Manner -kirjasarjaa, sillä se on kattava, uusi ja sen tekijöissä on Helsingin yliopiston maantieteen osaston henkilökuntaa. Nämä henkilöt ovat myös tekemässä valintakoekysymyksiä, ja he olettavat, että hakija osaa vähintään Manner -sarjan asiat. Muutakin kirjallisuutta kannattaa lukea. Esimerkiksi Maailman tila -kirjat ovat helppolukuisia, mutta tieteellisiä. Muita vinkkaamisen arvoisia ovat Le Monde Diplomatiquen kirjat Maailmanpolitiikan Atlas – Uusi maailmanjärjestys ja Ympäristöatlas – nykytila ja tulevaisuus.
Maantiede on lisäksi hyvin visuaalinen tieteenala. Alueellisten jakautumien esittämisessä on hyvä oppia käyttämään ja tulkitsemaan karttoja. Kartoilla voidaan välittää valtava määrä informaatiota. Älä siis missään tapauksessa sivuuta oppikirjojen karttoja “turhana kuvituksena”. Myös erilaiset kaavakuvat ovat hyviä välineitä kuvata monia asioita. Vaikkapa maapallon rakenteen selittäminen sanallisesti on huomattavasti helpompaa, kun tukena on selkeä kaavakuva.
Ensimmäisenä opiskeluvuotena kuulee useaan kertaan, että kartta on maantieteilijän tärkein työkalu. Valintakokeessa on lähes aina jonkunlainen karttatehtävä. Lukiessa kannattaa opetella tulkitsemaan karttoja. Älä opettele paikannimiä ulkoa vaan opettele lukemaan karttaa, esimerkiksi miten korkeuskäyristä voi päätellä maastonmuotoja. Karttoja kannattaa myös katsoa monesta näkökulmasta. Minkälainen alue on luonnonmaantieteellisesti? Minkälainen ilmasto alueella on? Miten luonnonmaantieteelliset seikat vaikuttavat asutuksen sijoittumiseen? Mihin kultuurimaantieteelliseen alueeseen kohde kuuluu? Miten kartan voisi jakaa erilaisiin maantieteellisiin alueisiin? Maantieteellistä lähestymistapaa voi harjoitella konkreettisesti esimerkiksi liittämällä oppimiaan asioita paikkoihin maailmankartaston avulla. Tällä tavoin huomaa lehtiä ja oppikirjoja lukiessaan, kuinka erilaiset ilmiöt ovat sidoksissa paikkoihin ja niissä vaikuttaviin muihin ilmiöihin, eli esimerkiksi ilmastoon, väentiheyteen, kaupungistuneisuuteen ja kulttuuriin. Tutkiessaan maailmankartastoa erilaisten ilmiöiden näkökulmasta huomaa myös, etteivät alueet (esimerkiksi eri maat) suinkaan ole erillisiä saarekkeita, vaan niiden välillä on jatkuvaa vuorovaikutusta ja kommunikaatiota. Valintakokeessa sinun kannattaa näyttää, että olet ymmärtänyt erilaisten visuaalisten apuneuvojen merkityksen maantieteellisessä ajattelussa. Piirrä aina vastaukseesi kuva tai kartta, mikäli mahdollista. Jos valintakokeessa kysytään vaikkapa kaupungin sektorimallia, on kuva suorastaan välttämätön osa hyvää vastausta!
3. Opettele termit tarkkaan
Yksi tieteen tärkeimmistä tekijöistä on tieteellinen kieli ja termit. Tarkat tieteelliset termit määrittelevät tieteenalan näkökulmaa ja toisaalta myös mahdollistavat yksiselitteisen tieteellisen keskustelun. Arkikielessä termejä voi käyttää melko huolettomasti, mutta tieteellisessä kielenkäytössä niiden käytölle asetetaan aivan erilaiset vaatimukset. Jokaisen termin sisällön on oltava täysin määritelty ja käyttäjälleen selvä. Vain termien täsmällisen käytön avulla voidaan käydä todellista tieteellistä keskustelua loogisin argumentein.
Jokainen on varmasti joskus käynyt väittelyn, jonka lopussa on selvinnyt, että erimielisyys on johtunut vain jonkin sanan erilaisesta ymmärtämisestä. Arkielämässä tällaisesta voi tietysti seurata tarpeetonta eripuraa, mutta tieteessä seuraukset olisivat vielä vakavammat – voisi jopa ajatella koko tieteen kentän vaarantuvan täsmällisen maailmankuvan hämärtyessä. Voisitko esimerkiksi kuvitella kahden tutkijan väittelevän eroosion aiheuttamista ongelmista pienellä saarella, jos toinen tarkoittaisi termillä veden aiheuttamaa kulutusta ja toinen liikaviljelyn aiheuttamaa maan köyhtymistä? Millaisia ratkaisutoiveita saaren pulmiin olisi, jos tutkijat eivät pääsisi kiinni koko ongelmaan?
Kun luet valintakoekirjoja, kiinnitä siis huomiota termeihin. Sinulla on varmasti jonkinlainen käsitys siitä, mitä on eroosio, mutta osaatko todella kirkkaasti ja yksiselitteisesti määritellä sen? Termien määritelmiä löytyy useiden oppikirjojen lopusta. Opettele määritelmät huolellisesti. Suosittelen lukemaan sanomalehtiä oikeastaan koko vuoden ajan ennen valintakokeita. Tämän voi toki aloittaa myöhemminkin, mutta valintakoekysymykset liittyvät usein ajankohtaisiin teemoihin, jolloin oppikirjoista ei aina löydy uusimpia maantiedettä liippaavia termejä.
Termien osaamisen ja ymmärtämisen näyttäminen valintakokeessa on tärkeää. Jos kysymyksen otsikko on esimerkiksi: Happosateiden haittavaikutukset Pohjois-Suomessa, sinun kannattaa aloittaa vastauksesi määrittelemällä, mitä ovat happosateet ja kuinka Pohjois-Suomi rajataan. Jos tarkastajalle syntyy vaikutelma siitä, ettet välttämättä edes oikein ymmärrä, mitä termeillä tarkoitetaan, sinun on vaikeaa vakuuttaa häntä kyvystäsi käsitellä aihetta tieteellisesti. Määrittele tarpeen mukaan myös itse käyttämiäsi termejä.
Lukuajan muistilista:
1. Opettele akateeminen vastaustekniikka
2. Muista vastata maantieteellisestä näkökulmasta
3. Opettele hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia, älä opettele kirjoja ulkoa!
4. Syvennä tietoasi lukemalla myös karttakirjoja ja sanomalehtiä
5. Opettele karttatulkintaa ja sijoita lukemasi asiat kartalle
6. Piirrä kuvia vastaustesi tueksi
7. Opettele termit hyvin ja muista selittää ne valintakokeessa
4. Koetilanteessa
Ajankäytön suunnittelu on erittäin tärkeää itse koetilanteessa. Jos sinulla on kolme tuntia aikaa vastata kolmeen esseekysymykseen, jaa aika kysymysten kesken järkevästi. Älä puuhastele ensimmäisen kanssa kahta tuntia ja sitten kiirehdi viimeisiä puolessa tunnissa. Ajankäytön suunnittelussa saattaa auttaa, jos luet kaikki kysymykset ensin huolellisesti läpi. Jo lukiessa sinulle tulee varmasti käsitys siitä, kuinka hyvin osaat kuhunkin vastata, ja kuinka paljon aikaa tarvitset kunkin vastauksen laatimiseen. Itse teen aina lyhyen suunnitelman (ranskalaisilla viivoilla tai mind-mapilla) kaikista vastauksistani ennen kuin alan kirjoittaa varsinaisia esseitä. Tämä auttaa minua asian jäsentelyn lisäksi jakamaan aikani mielekkäästi. On hyvä, katsoa etukäteen vanhoja valintakoekysymyksiä, niitä löytyy täältä Niiden avulla voit valmentautua valintakoetta varten ja saat tärkeää tuntumaa siitä, minkä tyyppisiä asioita valintakokeen tekijät pitävät tärkeinä. Tämä auttaa sinua myös täydentämään omaa käsitystäsi maantieteestä tieteenalana.
5. Esseen kirjoittamisesta
Tämän tekstin pituus kasvaisi hallitsemattomaksi, jos alkaisin laatia vielä kattavia esseen kirjoitusohjeita. Mainitsen tässä vain muutaman pääkohdan. Sinun kannattaa ottaa hyvän esseen kirjoittamisesta selvää jostakin muualta. Ohjeita löytyy esimerkiksi kirjastosta.
Tärkeintä valintakoe-esseessä on huomata, ettei yliopistotason essee ole samanlainen kuin lukion koevastaus. Lukiossa hyvänä esseenä pidetään yleensä lyhyttä, napakkaa ja tiukasti vain annettuun kysymykseen vastaavaa esseetä. Yliopistossa esseeltä puolestaan odotetaan käsiteltävän asian laajempaa esittelyä ja pohdintaa, joka heijastaa kirjoittajan kokonaisvaltaista ymmärrystä aiheesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos esseekysymyksenä on “Otsonin haittavaikutukset kaupunki-ilmassa”, ei riitä, että vain luettelet otsonin aiheuttamat haitat lukiotyyliin. Haittojen esittelyn lisäksi sinun kannattaa esimerkiksi kertoa, miten otsonia joutuu kaupunki-ilmaan, millainen tilanne on erilaisissa kaupungeissa, miten paikallinen ilmasto vaikuttaa otsonin haittoihin, miten tilanne tulee luultavasti kehittymään tulevaisuudessa ja/tai miten otsoniongelmaa voisi mahdollisesti helpottaa.
Varo kuitenkin aiheesta harhautumista. Esseen aiheesta poikkeaminen ei ole hyväksyttävää, vaan tekstin sisällön on todella liityttävä kysymykseen. Kaiken tekstissäsi on oltava perusteltua niin, että jokainen esille otettava asia täydentää vastaustasi kysymyksen kannalta oleellisella tavalla.
Esseen pääkohtia ovat sisällön ohella tietysti rakenne ja termit. Aloita essee johdannolla, jossa osoitat, että ymmärrät mitä kysytään ja avaat annetussa otsikossa tai kysymyksessä olleet termit. Pyri muodostamaan essestä looginen kokonaisuus rakenteellisin keinoin. Hyvä tapa lopettaa essee on esimerkiksi esitellä käsiteltyä asiaa suuremmassa kontekstissa tai pohtia, kuinka tilanne tulee kehittymään tulevaisuudessa. Jos olet esimerkiksi kirjoittanut happosateiden vaikutuksesta Pohjois-Suomessa, voit lopettaa esseesi vertailemalla tilannetta koko Suomen tilanteeseen tai kertomalla, miten tilannetta voitaisiin korjata tulevaisuudessa. Esseetä ei kannata lopettaa kuin seinään. Yritä muodostaa tekstistäsi selkeästi etenevä tarina, jolla on alku, keskikohta ja loppu.
Kiinnitä termien ohella huomiota myös muuhun käyttämääsi kieleen. Asiasisältö on tietysti tärkein, mutta täsmällinen ja oikea kieli luo sinusta lukijalle osaavan ja asiantuntevan vaikutelman. Hyvin kirjoitettua tekstiä on helppo lukea. Töksähtelevää asioiden luettelutyyliä on syytä välttää, mutta varo myös, ettei tekstistä tule turhan monimutkaista ja “hienon tieteelliseltä kuulostavaa”; kirjoita selkeää, yksiselitteistä kieltä, josta välittyy todellinen osaamisesi.
6. Älä hätäile
Loppujen lopuksi tämä on varmasti tärkein ja paras neuvo, jonka osaan antaa – ja sekin on lainattu Douglas Adamsilta.
Älä hätäile edes, vaikka mielesi tekisi.
Kaikki valintakokeet on laadittu niin, että mahdollisimman pieni osa ihmisistä saa täydet pisteet, sillä eroja pyrkijöiden välille on valintakokeiden arvostelussa saatava aikaan. Tämän takia kokeet tuntuvat melko vaikeilta. Kannattaa kuitenkin koko ajan pitää mielessä, että jokainen lisäpiste on tärkeä. Älä lopeta valintakoetta kesken tai kiirehdi vastaustesi kanssa. Muista, että kaikista muistakin kokeessa olijoista tilanne tuntuu aivan yhtä tuskalliselta. Yritä itsepäisesti parhaasi. Yleensä se riittää.
Tämä ei varmastikaan ole elämäsi ensimmäinen eikä viimeinen tärkeä koetilanne. Älä siis ota sitä turhan vakavasti ja hermoile niin, ettet jännityksen takia onnistu kokeessa. Monet joutuvat käymään valintakokeissa useasti ennen kuin pääsevät sisälle yliopistoon. Mahdollisista vastoinkäymisistä ei kannata masentua. Yliopistoon pääsee kyllä ennemmin tai myöhemmin, jos motivaatiota ja sinnikkyyttä riittää
Lopuksi – ellei nyt tärppää
Mikäli joudut yrittämään pyrkimistä myöhemmin uudelleen, älä tyydy lukemaan samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen. Pyri mielummin laajentamaan maantieteellistä näkökulmaasi lukemalla uusia maantieteellisiä tekstejä ja oppikirjoja. Voit esimerkiksi ottaa selvää siitä, mitä kirjoja kuuluu maantieteen alkupuolen opintoihin, ja lueskella niitä. Lukiossa alueellinen hahmottaminen ja alueiden rajaaminen jää aika vähälle, joten kannattaa lukea esimerkiksi: Marston, Sallie A. – World regions in global context peoples, places, and environments. Kirjoja löytyy yliopiston kirjastosta ja kirjatokortin voi hankkia kuka vain – opiskelija tai ei.
Kannattaa myös huomata, että yliopiston luennot ovat aina julkisia tilaisuuksia. Sinulla on oikeus kuunnella kaikkia yleisiä luentoja yliopistolla. Jos et tällä kerralla pääse virallisesti opiskelijaksi, sinun kannattaa mennä seuraamaan jotakin maantieteen luentosarjaa ensi lukuvuonna tai opiskella maantiedettä Avoimessa yliopistossa. Luentoja kuunnellessa saa ehkä helpommin käsityksen tieteenalan näkökulmasta kuin yksin kirjoja lukemalla.
Muista, ettet opiskele vain valintakoetta varten. Ensimmäisessä kappaleessa puhuin tieteellisestä ajattelusta ja toisessa maantieteestä tieteenä. Menestymisesi valintakokeissa riippuu paljolti näiden asioiden ymmärtämisestä. Paradoksaalista kyllä, valintakoetuloksesi voi siis olla parempi, ellet vain pänttää konemaisesti valintakoekirjoja läpi pitäen valintakoetta elämäsi lopullisena päämääränä. Sivistä itseäsi laajasti lukemalla sanomalehtiä ja maantieteellisiä julkaisuja (esimerkiksi Terra-lehteä, joka löytyy useista kirjastoista). Maantiede on tieteenalana niin monipuolinen, että maantieteilijä hyötyy valtavasti laajasta yleistiedosta jo valintakokeesta lähtien. Sanomalehtiä lukiessakaan ei siis kannata päntätä ulkoa tapahtumien päivämääriä ja kaupunkien nimiä, mieluummin kannattaa hahmottaa alueita kokonaisuuksina.
Näistä viimeisistä ohjeista voi olla tietysti hyötyä myös ennen ensimmäistä valintakoettasi, jos sinulla on aikaa lueskella muutakin kuin valintakoekirjoja. Jos ei ole, siirry lukemaan uudestaan kohta 6. Älä ylipäänsäkään ota näitä ohjeita liian vakavasti ja saa hermoromahdusta siitä, ettet mielestäsi täytä edellä ilmi tulleita vaatimuksia. Ohjeissa on esitelty täysin idealisoitu yliopistoon pyrkijä ja hänen toimintansa. Itse en olisi pyrkiessäni yltänyt lähellekään juuri esittelemääni tasoa – sinun ei siis tarvitse olla valmiiksi täydellinen päästäksesi sisälle yliopistoon. Oppimaanhan tänne tullaan.